Kirkman, Adlard & Rathburn: The Walking Dead – Viides kirja
The Walking Dead jatkaa vääjäämätöntä marssiaan. Raivokkaaksi yltyneen vankilakahakoinnin jälkeen on pienen lepotauon aika. Raastavan kirjaimellisesti, sillä Rick vaipuu syvään tajuttomuuteen ja Carl joutuu yksin pitämään isästään huolta aavekaupungissa, ilman selvityjätovereiden apua.
Isojen joukkojen toiminnasta siirrymme siis yksinäisyyteen ja isän ja pojan suhteeseen. Robert Kirkman tuo myös aikaisempaa kouraisevammin esiin kuolleiden maailmassa elämisen aiheuttaman henkisen paineen aiheuttamat kolhut. The Walking Deadissa ruhjotaan siis päähenkilöiden ruumiiden lisäksi näiden mieliä. Tässä saattaa myös olla suurin ero sarjakuva ja sen televisiosarjasovituksen välillä. Sarjakuva on hahmoilleen monella tavalla julmempi.
Tässä kohtaa joku pelkää, että sarjakuva lipsahtaa isän ja pojan väliseksi dialogiksi ajoittaisilla zombisäikäytyksillä, tai vieläkin potentiaalisesti tylsempää, koomassa olevan isän ja epätoivoisen pojan väliseksi monologiksi. Pelko pois. Kuvioihin ilmaantuu kyllä vanhoja tuttuja ja uusia tuttavuuksia ja mielenterveyden rakoilun lisäksi pääsemme miettimään hyväksyttävän väkivallan rajoja apokalyptisessä maailmassa.
Hyvän tuulen sarjakuvaksi The Walking Dead ei muutu edelleenkään. Charlie Adlardin taide ja Cliff Rathburnin harmaasävyt pitävät touhun maanläheisenä ja ankeana. Yksittäiset onnellisena hymyilevät hahmot toimivat hätkähdyttävänä tehokeinona, vähän niin kuin väkivalta romanttisessa komediassa. Ei Robert Kirkman romantiikkaa ja huumoria kuitenkaan kokonaan unohda. Ilman niitä kauheat tapahtumat muuttuisivat puuduttavaksi, eikä lukijaa sattuisi häijyissä kohdissa. Nyt sattuu. Ja voin taata, että seuraavissa osissa sattuu vielä enemmän. Eli nauttikaa tästä osasta. Tässä on vielä kaikki hyvin. Selviytyjien tarina jatkuu ensi vuonna!
The Walking Dead – Viides kirja nyt kirjakaupoissa!
