Alan Moore ja David Lloyd: V niin kuin verikosto
Uusintapainokset usein sapettavat ensipainokseen sijoittaneita, mutta jotkut teokset on syytä pitää uusien lukijasukupolvien saatavilla. Alan Mooren ja David Lloydin V niin kuin verikosto on yksi näistä teoksista. Ilmestyessään ensimmäisen kerran 1980-luvun alkupuoliskolla se uhkasi jäädä harvojen herkuksi, mutta DC:n väki haistoi brittiläisen antologialehden lukijoiden inhokin potentiaalin ja nosti V niin kuin verikoston sen ansaitsemaan valokeilaan. Tämän jälkeen teos on taipunut hieman yllättäen jopa elokuvaksi ja viimeistään sen myötä Mooren ja Lloydin luoma anarkisti jätti pysyvästi jälkensä populaarikulttuuriin ja mediakuvastoon.
Alkuteoksesta ja elokuvasovituksesta tutun Guy Fawkes -naamarin käyttöönsä adoptoinut hakkeri- ja aktivistiryhmä Anonymous on omalta osaltaan tehnyt V niin kuin verikostosta yleissivistykseen kuuluvaa pakollista luettavaa. Mieluummin luettavaa kuin katsottavaa, sillä alkuteos on aina alkuteos. Elokuvan V on perinteisemmin supersankarimaisempi vapaustaistelija kuin sarjakuvaromaanin anarkisti, joka operoi elokuvan maailmaa ankeammassa ympäristössä. Sarjakuvan synnyttänyt Thatcherin ajan Englanti oli harmaampi ja ankeampi paikka kuin Wachowskin veljesten USA vuonna 2005. Tai ainakin sarjakuvan harmaa ja ikävä Englanti olisi ollut liian ankea paikka ryystää limua ja mupeltaa ämpärillinen poppareita, joten hieman kiiltokuvamaisempi sovitus oli luonnollinen veto.
V niin kuin verikoston teemathan eivät vanhene koskaan. Anarkismi vastaan totalitarismi. Vapaus vastaan tyrannia. Yksilö vastaan massojen kontrolli. Suvaitsevaisuus vastaan heteronormatiivisuus. Väkivaltainen vastarinta vastaan alistuneisuus. Alan Mooren ja David Lloydin visio on siinä määrin ahdistava ja ihon alle pyrkivä, että sitä lukee oksennuksen maku suussa. Teoksen voima piileekin siinä, että se on tarpeeksi voimakas aktivoidakseen lukijansa toimimaan siinä kuvattua kehitystä vastaan. Anonymous on tästä malliesimerkki.
V niin kuin verikoston kuvaaman sortokoneiston kätyreiden vastineet löytyvät helposti tämän päivän lehtien lööpeistä. Kansan äänellä ja yhtenäisyyden ja turvallisuuden puolesta väittää puhuvansa useampikin poliittinen agitaattori ja liike. V niin kuin verikosto on toimiva vastalääke ja silmien avaaja osin siksikin, että se on sarjakuva: propagandan kuvasto ja sanasto saavat kyytiä herrojen Moore ja Lloyd käsittelyssä. Silloin kun V niin kuin verikosto ei viihdytä, se kiihdyttää. Juuri siksi se ansaitsee paikkansa klassisten dystopioiden Vuonna 1984 ja Fahrenheit 451 rinnalla. Heikkouksineenkin se otti niin vankan otteen aikansa pulssista, että siitä tuli kroonisesti ajankohtainen. Toki on mahdollista, että ihmiskunta muuttuu suvaitsevammaksi ja ymmärtävämmäksi kuin taikaiskusta, mutta sitä ennen on pakko arvostaa Mooren ja Lloydin kaltaisia järjen ja kunnollisen elämän esitaistelijoita.
Tämä toinen painos sisältää hienovaraisesti viilatun graafisen ilmeen muutamia sivuja ennen julkaisematonta taidetta, eli kyseessä on aikaisempaa hieman tuhdimpi paketti. Uutta materiaalia ei kuitenkaan ole siinä määrin, että tämä uusi painos olisi syytä ostaa hyllyyn ensipainoksen vieruskaveriksi. Suositella sitä toki sopii kaikille hyvää spekulatiivista fiktiota ja kantaa ottavaa aikuista sarjakuvaa arvostaville tahoille.
V niin kuin verikosto kestää!
V niin kuin verikosto kirjakaupoissa 24. 9. 2014
