Parasta lomaluettavaa osa 6

05.08.2014 Tri Tuomio

Brian K. Vaughan & Eduardo Risso: Wolverine – Logan

Pienen budjetin intiimi toimintapläjäys. Joskus tiivistäminen on näin helppoa. Jos Ryhmä-X:n laaja hahmokatras ja kosminen saippuaooppera käyvät hermojen päälle, niin Wolverine – Logan on kuin lääkärin määräämää suoraan asiaan menevää shokkiterapiaa.

Logan

Wolverine – Loganin tekijät ovat tämän päivän sarjakuvaviihteen kuumimpia nimiä. Käsikirjoittaja Brian K. Vaughan on hankkinut kannuksia TV-sarjojenkin puolella (Lost, Under the Dome), mutta onpahan herra takonut sarjakuvapuolellakin kasaan useammankin hittisarjan (Ex Machina, Y: The Last Man, Saga). Eduardo Risso on suomalaisillekin lukijoille mm. sarjasta 100 Bullets tuttu kauniiden naisten ja väkivaltaisen toiminnan erityisosaaja.

Pieni budjetti tulee tämän albumin puitteissa mieleen henkilökaartista. Käytännössä kolme riittää, kun perusasetelmaan panostetaan tarpeeksi. Tarvitaan Logan, Loganille lämpenevä kaunotar ja häijy antagonisti, jonka mutanttivoimilla pärjää Wolverinellekin. Intiimiys tulee siitä, että Logan menettää tässä tarinassa jotain, jonka voi menettää vain kerran. Samalla luvassa ovat melkoiset sydämenmurskajaiset. Albumin jo lukeneet pyörittelevät tässä kohtaa silmiään, että nyt Tri Tuomio lyö leikkipeliä vakavilla asioilla, mutta sarjakuvablogailuahan tämä vain on…

Suositellaan siis Wolverinen ja herkän romantiikan ystäville, jotka kestävät ajoittaista sarjakuvallista ultraväkivaltaakin. Tämän tarinan konna siis on TODELLA häijy. Dean Whiten värityksestä myös iso plussa. Mieleen tulevat Lynn Varleyn upeimmat onnistumiset Frank Millerin teosten ehostajana, etenkin Elektra elää. Extralisäbonusplussaa siitä, että Logan – Wolverine ei vaadi laaja Marvel-tietämystä toimiakseen, eikä jatko-osaan tarvitse ryhtyä säästämään pennosia. Lyhyt ja ytimekäs rykäisy, vähän niin kuin Ramonesin biisi. Tai ehkä Misfits on nyt oikeampi verrokki.

Avainsanat