Ansioitunut suomentaja Renne Nikupaavola kuoli saappaat jalassa

08.11.2013 Tri Tuomio

Renne

Juuri kun tekijänkappaleet tuoreesta Tex Willer -suuralbumista Uudisraivaajat oli postitettu Kurrentielle Raahen Saloisiin, kuultiin suru-uutinen teoksen suomentajan Renne Nikupaavolan siirtymisestä autuaammille metsästysmaille. Vuonna 1936 syntyneen Rennen poismeno ja yli 50 vuotta kestäneen hyvin työteliään toimittajan, kirjoittajan ja kääntäjän uran päättyminen on kova henkilökohtainen isku yli 20 vuotta kestäneen yhteistyömme jälkeen. Lukuisien ilmaisultaan rikkaiden sarjakuvakäännösten lisäksi hänen sanataiteestaan pääsi nauttimaan puhelimitse, sillä pohjoisen pojan kanssa jutusteltiin langoilla usein ja hartaasti niin työasiat kuin muutkin ajankohtaiset kuulumiset. En koskaan tavannut hyvin harvakseltaan Tampere-Helsinki -akselilla liikkunutta miestä, mutta hän tuli yhteydenpidossa tutummaksi ja läheisemmäksi toveriksi kuin moni lähinaapuri.

Tex Willerin suomentaminen ensin vuosina 1971-1973 ja sitten vuodesta 1979 tämän syksyn suuralbumiin asti on Rennen tunnetuin ja pitkäaikaisin urakka. “Arizonan Uutisissa” hän loi kokonaisen taitavasti suomeksi luontuneen western-kielen tokaisuineen, manailuineen ja herkullisesti sovellettuine lännenkliseineen. Erityisen vaikuttavaa työssä on itse opiskeltu kirjallisen italiankielen taito. Keskustelutaidostaan hän antoi joskus legendaarisen lausunnon, jonka mukaan hän ei tiennyt kuinka italiaksi puhuminen sujuisi, koska sen kielen sanaakaan ei tullut koskaan vaihdettua kenenkään kanssa.

Kokonaisen ilmaisullisen maailman luominen pätee myös ahkerimpina Korkeajännitys-vuosina jalostettuun sotilaskieleen ja “korkkarisaksaan”. Hän suomensi firmalle lähes kaikkea mitä tarjolle tuli Shokki-kauhulehdistä Lassiin ja Leeviin, Ken Parkerista Masiin, Star Warsista Sexy Westerniin.

Kyllin ei voi korostaa sitä, että Semicille ja Egmontille tehdyt ansiokkaat suomennos- ja toimitustyöt eivät vaikuttavasta vuosien ja tekstien määrästään huolimatta ole puoliakaan Rennen elämäntyöstä. Hän aloitti jo 1960-luvulla aikakauslehtien toimittajana, novellistina ja piirtelipä pilakuviakin. Hän on suomentanut myös englannista, saksasta, ruotsista ja norjasta melkoisia määriä kioski- ja viihdekirjallisuutta muillekin kustantajille, kuten monia lännensarjoja Semicin edeltäjille, Texas- ja Mr. Chicago-lukemistoja Valpas-Mainokselle, Kolmio-Kirjalle Jerry Cottonia, Viihdeviikareille ja Book Studiolle dekkareita, horroria ja Sven Hasselin sotakirjoja sekä Jalavalle scifiä. Vielä tällä vuosituhannella hän urakoi puolen tusinaa Patrick O’Brienin merisotaromaania Tammelle ja suomensi tai konsultoi rautaisena asiantuntijana muitakin historiallisia tai merenkäyntiin liittyviä teoksia.

Renne Nikupaavolan vaikutus suomalaiseen puhekieleen ja kaikkeen sanalliseen antiin on arvaamattoman suuri, sillä hänen erinomaisia kielikuviaan ja mehukkaita ilmaisujaan on ahmittu verrattoman innokkaasti ja laajasti läpi vuosikymmenien ja kautta koko maan. Hänen erityslahjansa on ollut sekä vanhahtavien sanontatapojen että murrepohjaisen kielen tuore ja luonteva soveltaminen sarjakuvien ja kirjatekstin etevään käyttökieleen. Tässä hän on useimmiten ollut alkuperäisiä kirjoittajiakin oivaltavampi tekstinikkari.

Lepää rauhassa, vanha huuhkain. Täällä murheen alhossa tulet elämään edelleen, missä ikinä sanaista arkkua auotaan ja sen rikkauksia ammennetaan.

Asko Alanen

Uskollinen työtoveri vuodesta 1992 loppuun asti.

 

TEXalbo28_0213_c1c4_RKOY