Tex Willer ilmaantui viihdyttämään suomalaisia lukijoita seikkailuillaan vuonna 1953. Texin vuosi 2013 tulee olemaan täynnä jännittäviä yllätyksiä ja erikoisjulkaisuja. Numerosta 1/13 alkaen Texin nimikkolehden joka numeron sisäkannelta löytyy kotimaisen sarjakuvataiteilijan tulkinta tästä maineikkaasta rangerista – kerää kaikki 16!
VILLIN POHJOLAN SUURIN LÄNNENSANKARI
Vuonna 1953 alkoi Suomessa ilmestyä kaksi seikkailusarjakuvaa, jotka ovat osoittautuneet lajityypissään kestävimmiksi suosikkilukemistoiksi. Salapoliisisarjoista sotatrillereihin siirtynyt Korkeajännitys kesti jopa ylitse 1960-luvun lopun suuren julkaisukadon vuodet. Viikoittain pieninä liuskalehtinä ilmestynyt Tex Willer jäi muutamaksi vuodeksi preerialle, mutta palasi entistäkin voitokkaampana pokkarimuotoisena lukemistona uuden vuosikymmenen alussa. Kertomukset Villin lännen historiasta, entistä oikeamielisemmät kuvaukset intiaanikahakoista ja levottomien rajaseutujen konnakeisareista sekä scifi-fantasioita hipovat mielikuvitustarinat punoutuivat tiheämmin pikkulehdistä tutun vaeltavan päähahmon ja hänen kumppaniensa ympärille.
Giovanni Luigi Bonellin kirjoittamien varhaisten seikkailujen viehätys oli lyhyistä jatkosarja-elokuvista strippisarjakuviin tiivistynyt tarinan loppumaton jatkumo ja joustava polveilu vaaroista toisiin. Liuskalehdissä seuraavan jakson odotukseen virittävää, jännittävää cliffhanger-kohtausta ei tarvittu joka stripin viimeisessä kuvassa. Kun tarinat alkoivat eheytyä luontevaan pituuteensa, yli 100-sivuiset pokkarit olivat erinomainen formaatti kunnianhimoisemmalle sarjakuvakerronnalle, jota nykyään kutsutaan nimellä graphic novel eli sarjakuvaromaani. Parhaat Tex Willer -tarinat erottuvat nimenomaan itsenäisinä teoksina kahden tai useamman pokkarin mitassa, kokonaisessa suuralbumissa tai Maxi-kirjassa.
Piirtäjä Aurelio Galleppinin valtava urakka Texin piirroshahmon luomisessa ja jalostamisessa oli usein kovan kiireen leimaamaa ja pelkistettyä, mutta hän loihti Bonellin tekstistä ja karkeista piirrosluonnoksista hyvin osuvat ja pysyvät mielikuvat. Galepin perustyön pohjalta Bonelli ja sittemmin poikakin määrittelivät Texin sarjakuvataiteelliset elementit ja kuvituksen suhteen käsikirjoitukseen. Uudet piirtäjät pysyivät silti persoonallisina ja tunnistettavina, minkä huomaa Nicolón, Letterin ja Ticcin myöhemmin nauttimasta suosiosta. Jokainen vuosikymmen on tuonut lisää tarkkaan valikoituja, innokkaita Tex-piirtäjiä. Tex-suuralbumeissa on onnistuneesti suosittu myös muualta tuttujen valioluokan piirtäjien yksittäisiä tarinakuvituksia.
Suomessa Tex Willerin suosiolla ja hahmon tuntemuksella on vakaa sijansa niin seikkailuviihteen kuluttajien kuin hartaiden keräilijöidenkin piirissä. Myös sarjakuvataiteilijat, muusikot, kirjailijat ja akateemikot ovat usein tuoneet viehtymyksensä julki. Tämä valtaisan suuri porukka ei tunnu saavan tarpeekseen Tex Willerin edesottamuksista, vaikka viimeisten viidentoista vuoden aikana Suomessa on koottu hyvin runsaasti ja rinnakkain ainakin kolmen lukijapolven elämyksiä. Tuoreimpia seikkailuja sisältävien pokkarien ja albumien ohella pikkulehtien varhaisseikkailut on koettu vahvasti uudestaan klassikkonumeroina, Maxi-koosteina sekä värillisessä Kirjastossa. Alkupään pokkarit 1971-vuodesta lähtien ilmestyvät Kronikka-tuplanumeroina. Suurimpia suosikkitarinoita on pantu jopa koviin kansiin.
Koska uudet Tex-kirjoittajat ja -piirrostaiteilijat ovat jatkuvasti osoittautuneet vankoiksi ja tyylitietoisiksi perinteen jatkajiksi, voi sanoa 60-vuotiaan Suomen Texin olevan mitä parhaimmassa voimiensa tunnossa sekä voittamattomana sankarina että monipuolisena lukemistonakin.
Asko Alanen
Tex-lukija vuodesta 1962
Tex-toimittaja vuodesta 1996
