Hyvän sarjakuvan tunnistaa usein siitä, että sen genreä on melkein mahdotonta ilmaista yhdellä tai kahdella sanalla. Jos vielä oletetun kohdeyleisön ikäkin heijaa akselilla 7-100 vuotta, niin pitelet jo melkoisella varmuudella käsissäsi laatutuotetta. Madeleine Roscan juonima ja taiteilema Hollow Fields täyttää nämä tuntomerkit helposti. Se on lastensarjakuva, josta tuli aikuistenkin sarjakuva, joka sopii myös nuorisolle. Se on steampunkfantasiakauhukomedia – goottilainen kasvutarina, höyryteknopainajainen, makaaberi komedia… Hollow Fieldsiä todellakin on vaikea karsinoida. Ehkä se siksi onkin Yookain lellikki.
Yookai ei ole ainoa Madeleine Roscan mangataiteeseen ihastunut. Neiti Rosca nimittäin pääsi ainoana länsimaisena mangakana Japanin ulkoministerön järjestämässä kansainvälisessä mangakilpailussa mitalisijoille. Vaikka länsimaisilla otakuilla on joskus ollut vaikeuksia suvaita muuta kuin japanilaista mangan näköistä sarjakuvaa lehtipisteissä, niin ainakin Japanin ex-pääministeri Taro Aso ulkoministerinä toimiessaan halusi edesauttaa mangan globalisaatiota sekä sanoilla että teoilla. Osaavana populistina Matti Vanhanen varmasti väittäisi olevansa Kiroilevan siiliin, Fingerporin ja V&W:n suurin fani, mutta varsinaiseksi sarjakuvakulttuurin esitaistelijaksi häntä on mahdoton kuvitella. On se Japani vaan sarjakuvamaa!
Hollow Fields on myös yksi niistä harvoista sarjoista, jotka Yookai on sekä kääntänyt että toimittanut. Se onkin kinkkistä puuhaa, sillä oikolukuhommissa omia mokiaan on erittäin vaikea havaita, joten oikolukukertojen määrä on pakko tuplata tai triplata. Ännännellä lukukerralla vaatimattomampi tarina maistuu jo puulta, mutta Hollow Fields pysyi herkkuna.
Ehkä osasyyllinen maun kestävyyteen tässä purukumissa on oiva perusidea. Todella outoon kouluun joutuva ja luokkakaveriensa silmätikuksi joutuva Lucy Snow perustuu tekijän omiin kokemuksiin sopeutumisvaikeuksista kärsivänä peruskouluikäisenä. Liian kiltillä ja luovalla muksulla kun ei ole aina helppoa suosituimmuuskilpailuksi kärjistyvässä kouluyhteisössä. Siinä on kiteytettynä sysäys Hollow Fieldsin luomiselle. Mausteeksi neiti Rosca lisäili japanilaisia (Astroboy, .Hack, Angelic Layer) ja länsimaisia (Tim Burton) vaikutteita ja tuloksena on koskettava, jännittävä ja hauska mangatrilogia.
Osa riittoisan maun salaisuutta ovat myös mieleenpainuvat henkilöhahmot. Lucy on supersuloinen ja pippurinen sankaritar, mutta välillä mielipuoliset insinöörit kätyreineen ovat varastaa show’n. Eritoten herra Croach oli Yookai suosikki, luultavasti häijyn puheenpartensa takia. Haukkumasanojen keksimisessä vaan on sitä jotain. Koska Yookai on Tim Burtonin animaatioiden suuri ystävä, niin Hollow Fieldsin maailma tuntui kuin olisi kotiin palannut. Suosittelen siis muillekin Burtonin esteettistä näkemystä arvostaville tutustumista Hollow Fieldsiin. Kaikki kolme osaa voi nyt ostaa kerralla Egmontin nettiputiikista joulun odotusta sulostuttamaan, joten tarinan voi ahmia kerralla. Joillakin Yookain kavereilla oli vaikeuksia kestää toisen ja kolmannen osan välinen aika…
Nyt Yookai on luultavasti kohkannut lukijansa uuvuksiin, joten lopetellaan turinatuokio pariin mukavaan linkkiin. Madeleine Roscan blogi löytyy täältä ja DeviantArt-galleria täältä. Nauttikaa kauniista taiteesta ja sympaattisesta meiningistä!
