“Toinen maailmansota on sodittu”, puuskahti tuolloisen Semicin julkaisujohtaja Tulosmaa 1990-luvun alussa. Yhtiön vanha menestyslehti Korkeajännitys oli huonossa jamassa ja sen pelastamiseksi muodostettiin tiimi. Aivomyrskyn tuloksena Korkkarista tuli paksu, neljä tarinaa käsittävä pokkari, jossa oli mukana Kersantti Kiven (fiktiivinen hahmo, jonka innoittajana toimivat ainakin Antero Rokka, Sgt. Rock ja Lauri Törni) palsta esittelyineen. Tuotteelle pyrittiin myös saamaan lisää näkyvyyttä, ja media nappasi lehden erikoiskohteluunsa. Nuupahtaneesta Korkkarista tuli hittituote jota luotsasi kaikki vuodet menestyksekkäästi Asko Alanen, joka myös ideoi useat Korkeajännityksen logon alla julkaistut erikoisnumerot.
Nyt Asko keskittyy lännenjulkaisuihin ja minä otan komennon. Mikään leipäkenttäpappi en ole, kuuluin jo mainittuun Korkeajännityksen elvytystiimiin ja olen koko aikusikäni ollut “sairaalloisen kiinnostunut” (joidenkin, lähinnä naisten, mielestä) Toisesta maailmansodasta. Tartun työhön innolla, tk-kirjoituskoneella (nykyään mac-näppäimistö) ja kenttäpullolla (jossa on vettä) varustautuneena.
Mikä sitten säilyy ennallaan ja mikä vaihtuu? “Perus-Korkkari” säilyy melko ennallaan, sillä on asioita joita ei pidä liikaa sorkkia. Lehden perustana pysyy edelleen neljä jämäkkää sotajuttua, adjutanttina säilyy uskollinen asiantuntija Veikko Malmberg. Myös lehden kielen hallitsevat suomentajat pysyät ennallaan. Erikoisnumeroita varten on jo ideoita, katsotaan ajan myötä miten ne toteutuvat ja mitä lukijat niistä pitävät. Mauri “Moog” Konttisen asiantuntemusta etekin ilmasota-asioissa on tarkoitus hyödyntää jatkossakin. Lukija ei toimittajan muutosta välttämättä edes huomaa, joten “ollos huoleton, poikas valveill on”. No, ei nyt ihan jatkuvasti sentään.
Toinen maailmansota on historiallisena tapahtumana sodittu, mutta tarinat siitä elävät edelleen, myös sarjakuvina. Eikä ihme, kyseessä on kuitenkin melko merkittävä ajanjakso ihmiskunnan historiassa.
Antti Marttinen, sarjakuvatoimittaja
